Frisbeegolfissa tarkoituksena on heittää frisbee maalikoriin mahdollisimman vähillä heitoilla. Peliväylä aloitetaan heittämällä avausheitto. Seuraava heitto suoritetaan aina siitä paikasta, mihin edellinen heitto pysähtyi. Väylä on pelattu loppuun kunnes frisbee on maalikorissa. Kun väylä on pelattu loppuun, siirrytään seuraavallle väylälle. Frisbeegolfrataan kuuluu yleensä 9 tai 18 väylää. Pelin on voittanut se pelaaja, joka on kiertänyt koko radan vähimmillä heitoilla.

Tutuksi tulee yleisimmän rystyheiton lisäksi kämmenheitot, esteiden ylitse heitettävät upsit ja esteiden alitse heitettävät rollerit.

Frisbeegolfissa väylien pituudet vaihtelevat viidestäkymmenestä metristä aina kolmeensataan metriin. Väylän aikana frisbeetä on tapana vaihtaa pelitilanteen mukaan. Aloitusheitto heitetään yleensä teräväreunaisella draiverilla, joka parhaimmillaan lentää yli 150 metriä.

 

Jatkoheittoon käytetään yleensä lähestymisfrisbeetä, joka on pyöreäreunaisempi kuin draiveri. Lähestymisfrisbeetä käytetään yleensä alle 100 metrin heittoihin. Korin läheisyydessä käytetään putteria, joka jää maalikoriin helpommin kuin draiverit ja lähestymisfrisbeet.

Frisbeitä on tapana vaihtaa myös peliväylän mukaan. Niin oikealle kaartuviin kuin vasemmalle kaartuviin, mataliin tai korkeisiin väyliin käytetään yleensä erilaisia frisbeitä. Frisbeegolfissa käytetään pelitilanteen ja väylän mukaan erilaisia heittotapoja. Tutuksi tulee yleisimmän rystyheiton lisäksi kämmenheitot, esteiden ylitse heitettävät upsit ja esteiden alitse heitettävät rollerit.

Frisbeegolfradat ovat yleensä puistomaisessa ja pinnanmuodoltaan vaihtelevassa maastossa, joka tarjoaa luonnollisa esteitä frisbeen lennolle. Luonnolliset esteet ovat olennainen osa frisbeegolfia eikä pelaaja saa muuttaa niitä helpottaakseen väylän pelaamista. Hyvällä frisbeegolfradalla on puita, pensaita, vesiesteitä ja korkeuseroja.